Lukiessani marttyyrien historiaa tulin siihen tulokseen, että ihmiset ovat kautta aikojen olleet pohjimmiltaan suvaitsemattomia ja raakoja. Alkuseurakunnan aikoina Roomassa palvottiin ja uhrattiin keisareille jumalina. Roomassa oli palvottava keisaria ja muita jumalia, mutta yhden Jumalan Jeesuksen seuraaminen oli suuri rikos, sillä Rooman valtakunnan Juudeassa oli syntynyt juutalaisten messias, jonka tuleminen oli jo ennustettu juutalaisten Toorassa (Vanha testamentti kristityille). Tätä uutta Jumalaa ei suvaittu, josta Jobin kirjassa 9:8 sanotaan: "Hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita" ja Jeesus käveli vetten päällä Uuden testamentin kirjoitusten mukaan. Kaikkialla Rooman valtakunnassa jotka tunnustautuivat kristityiksi vainottiin ryöstämällä heidän omaisuutensa, pahoinpideltiin, tapettiin jne. Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että kaikkien tulisi omaksua vain yksi totuus, vaan antaa sijaa toisenlaiselle ajattelulle, jos kyse ei ole rikollisesta käyttäytymisestä.