Tänään mietin mitä rukous ylipäätään on. Ajatuksena tuli mieleen, että siinä rukoileva ihminen toteaa oman kyvyttömyytensä hoitamaan asioitaan ja kääntyy vahvemman liittokumppaninsa puoleen, jolla on kyky auttaa. Olennainen osa rukousta on usko, sillä evankeliumeissa puhutaan ja todetaan rukouksesta, että ensin täytyy olettaa saaneensa sen mitä on anonut Jumalalta. Yleensä odotetaan ensin näkevämme ja vasta sitten uskotaan, mutta ei se näin ole, vaan toisin päin. Mistä tietää, että anoo oikeita asioita. Lukemalla Raamattua ja löytämällä Jumalan lupauksia luomalleen ihmiselle ja ojentauttu sitten niiden lupausten mukaan ja uskoo saavansa sen minkä Jumala on luvannut. Näkyy sitä ensin tai ei, sillä sitä se uskominen on.